Paikanvaihtoa ja -vaihtamattomuutta

Tänä aamuna epäilin, että joku oli vaihtanut maanantain ja tiistain paikkaa.

Ensin neuvottelin kellonsoiton jälkeen itseäni ylös tuskallisesti. Ruumis on hyvä ja liikahtaa haudastaan. Kaikkialla oli kylmä. Etenkin sisällä. Metro päätti jumiutua kesken aamuruuhkan, joten missasin tavallisen junani. Metrosta poispääseminen asemalla oli oikea taistelijan tie (kun siellä oli tosiaan jumissa muutama muukin). Kaiken lisäksi astuin siellä metrokäytävän tungoksessa johonkin, jonka alkuperää en välttämättä halua tietää. berkh

Pikkukaupunkiin saavuttuani totesin, että 30 kilometriä vaihtavat ilmanalan. Kaikki kosteiksi jääneet kohdat asfaltista olivat jäässä. Ja minulla tietenkin jalassa lempparitennarini, käytännössä sileillä pohjilla. Eteneminen oli lipsumista, ja yksi kovin Gangnam Styylinen sivulaukka-askelhyppy. Mutta säilyin pystyssä.

Aamut ovat vaarallisia.

Mutta varsinaisesti piti puhua ihan vain elämästä. Niin kuin blogeissa kuulemma puhuvat. "Mitä tein tänään." Tai siis oikeammin: "mitä tein lauantaina". Otin jopa valokuvia. Puhelimellani, kuten laadusta voi huomata...

Karuselli

Ranskalaisilla on jokin hinku yhdistää joulunaikaan tivolimeininki. Täällä on keskellä suuraukiota maailmanpyörä. Ja siinä melkein vieressä karuselli. Se on kyllä omalla tavallaan aika söpö ja vaaleanpunainen. Noin muuten keskusta oli lauantai-iltapäivänä niin saamarin täynnä sakkia, että meinasi ahdistus iskeä, kun ei kadulla päässyt eteenpäin. Jep, note to self, ei lauantaina keskustaan ennen tammikuuta.

Ihmismassasta eroon päästyämme ja kostean kylmän karkoittamiseksi päätimme turvautua kahviin. Tai siis kuumaan kaakaoon. Ensin kierrämme puolet vanhaa kaupunkia miettien, että minnekäs tässä suuntaisi. Jotain uutta, jotain kokeilematonta... ja löydämme itsemme kirjakahvilasta. "Oho." Vallan mielikuvituksellista ja vallan kumouksellista (yhdyssanana tai ilman).

café livres

Siellä oli belgialaisia kylddyyrilehtiä kahdeksankymmentäluvulta ja englanninkielinen harlekiinipokkari, jonka tarinan oli lukenut ensimmäisen sivun jälkeen. Haluatteko tiivistelmän ensimmäisestä sivusta? Ai ette? Saatte kuitenkin.

Päähenkilö ajaa autolla jossain Italiassa, muttei oikein edes tajua maisemien kauneutta. Hän märehtii sitä, kuinka hänen kihlattunsa rakastui toiseen naiseen ja päätti mennä tämän kanssa naimisiin. Märehtimisensä jälkeen päähenkilö vannoo, ettei enää koskaan itke miehen perään, ei enää koskaan rakastu.

Uuuh, arvoituksellista. Kuinkahan käy? Aikalailla kaavaromanssin perikuva.

Tämän kaiken mielikuvituksellinen ja inspiroivan hortoilun päälle halusimme ruokaa. Tajusin jopa varata pöydän ravintolasta, jonne viikonloppuna nihkeästi mahtuu ilman varausta. Siellä tehdään uuniperunoita. Ja. Niin, uuniperunoita. Tällaisia pieniä:

uuniperuna

Otin siis potaatistakin kuvan, kuten hyvän bloggaajan kuuluu. Olihan tuossa evästä.

Näin. Olette suorittaneet kuukausittaisen velvollisuutenne, sukelluksen ulkosavolaisen äärimielenkiintoiseen arkeen. Eikun viikonloppuun. Hyvää viikonjatkoa siis vain!

Ei palautteita vielä
Jätä kommentti

You must be a member of this blog to comment. Log in now!