Priorisoivat aivot

Voisin yrittää kirjoittaa jotakin.

Näin niin kuin kahden asian välissä.
Viimeinen osio Vuoden Olennaisimmasta Koulutyöstä on palautettava maanantaina. Minä olen sattumalta toinen niistä tästä osiosta vastuussa olevista, mikä tarkoittaa, että yöunet jäävät hyvin lyhyiksi. Itsepähän väitin ymmärtäväni kirjanpitoa. Ja noh, ymmärränkin paremmin kuin moni muu ryhmässä. Mutta kaikesta on seurauksena se, että viime yönä näin unia taulukoista ja numeroista.

Viime viikonloppu olikin liian löysä. Ehdin jopa kirjoittamaan tuhatkunta sanaa ja käymään juomassa yhden oluen lauantai-iltana.

Välillä rentoudun, katselemalla Ocean's Eleven -leffan. Paitsi, että pysäytän elokuvan varttitunnin välein ja teen muistiinpanoja projektinhallinnan näkökulmasta. Tänään sitten istuimme kahden luennon välissä voileipinemme pöydän ääressä arvioiden sitä, kuinka kasinon ryöstö oli organisoitu.

Stressi ja unenpuute näkyvät asioiden unohtelemisena.
Minulle on ihan turha kertoa jotain ei-oleellista ja olettaa, että vielä seuraavana päivänä muistan asian. Aivoni harrastavat tehokasta priorisointia.

Puolitoista kuukautta. Enää puolitoista kuukautta ja sitten helpottaa vähän. Sitten voisi kokeilla elämistä.



Tired dog is tired.

Ainiin, huomasin ilokseni, että blogimaailman uusi asukas Mary von Törne oli minut maininnut. Kiitän kauniisti. En ala luettelemaan omia lemppareitani, niitä on niin paljon, osa tuossa sivupalkissakin. Käykää sen sijaan vilkaisemassa elämää Normandiassa.

[Kuva: Supercraig, CC BY-NC-ND 2.0]

Ei palautteita vielä
Jätä kommentti

You must be a member of this blog to comment. Log in now!