Ulkomailla asumisen hyviä puolia

Minulle todettiin toisaalla, että "sähän asut ulkomailla, se on jo aika jännää".

Aloin ihan miettimään asiaa. Ei, minun elämäni on päivästä toiseen kaikkea muuta kuin jännää. Se on varsinkin tämän talven ajan ollut lähinnä metrossa tai luennolla torkkumista, sähköpostiviestejä vielä puoliltaöin, kuolemanlinjoja kouluhommille ja suunnatonta väsymistä. Sen on huomannut blogistakin. Kun ei ole elämää mistä kirjoittaa, niin vähäksi jää elämästä kirjoittaminen.

Vastasin siis, että "alkujännityksen jälkeen elämä ulkomailla näyttää olevan yhtä jännää kuin kaupassa käyminen". Satunnaisesti kaupassa käyminen on jopa jännempää. Kokeilkaa vaikkapa lauantaita hypermarketissa juuri joulun alla. Nih.

Mutta koska olen valittanut paljon, niin mietitäänpäs, mitä kaikkea hyvää näihin 6,5 vuoteen Ranskanmaalla on mahtunut.

- Olen saanut asua kirjaimellisesti kivenheiton päässä Välimerestä. Olla menemättä rannalle makaamaan, sillä "huomennakin ehtii ja jos ei huomenna viitsi, niin sitten ylihuomenna".

- Olen saanut kiivetä mimosapuuhun.

- Olen asunut kaupungissa, jossa on ehkä maailman kaunein katedraali, joka saa minut vieläkin jättämään henkäyksen väliin, kun ilta-aurinko sopivasti seiniin osuu.

- Olen viettänyt kuukauden leirintäalueella. Siihen kuului hienoja punaviinintäyteisiä iltoja, kuumia elokuisia öitä ja pieni kissa, jonka löysin tasaisin väliajoin nukkumasta teltastani.

- Olen saanut ystäviä ja vähän enemmänkin. Heistä läheisin tuli asuntolahuoneeseeni kahville, mutta kieltäytyi juomasta kahvia. Sittemmin olen oppinut miehen ruoka- ja juomamieltymyksistä paljon muutakin. Toiseksi läheisimmän kanssa meni ensitapaamisella aamuneljään.

- Joudun harvemmin kahlaamaan lumessa. Tai sietämään -25°C pakkasia.

- Ulkomaille on helppo mennä. Junalla. Tai vaikka paikallisbussilla tai polkupyörällä jos haluttaa. Pariisikin nykytilanteessa on vain tunnin junamatkan päässä, eikä elämä nyt voi ihan pielessä olla, jos Pariisi on niin lähellä.

- Täällä on hyviä oluita.

- Ranskassa voi vahingossa oppia puhumaan ranskaa.

- Kun lähtee kaupungista poispäin, saattaa tienvarrelta löytyä lammaslauma.

Että kyllä tämä ulkomailla eläminen on välillä ihan kivaakin.

  • Maria Morri
    Kommentti Lähettäjä: Maria Morri
    23/04/2012 @ 02:55

    Minusta tuo kuulostaa tosi ihanalta ^^ Varmaan juuri niitä “ah, tuollaista se elämä on ulkomailla” -juttuja juuri nuo, jotka ihmisiä sinne seikkailuihin vetää… Ja sinä saat nauraa partaasi… x) ;)

  • Maria Morri
    Kommentti Lähettäjä: Maria Morri
    23/04/2012 @ 02:56

    P.s. hihihi lammaskuvake! o/

  • Mary von Törne
    Kommentti Lähettäjä: Mary von Törne
    23/04/2012 @ 11:31

    “Ulkomaille on helppo mennä…” Tämä sai minut vähän hymähtelemään, koska usein unohdan olevani jo ulkomailla. Sen tajuaa hetkittäin esim. katsellessaan maalaismarkkinoita, missä myydään sellaisia ja sen hajuisia asioita, ettei tiedä mistä ne on tehty. Varsinaiseen eksotiikkaan törmää harvemmin, mutta helmikuussa Mont Blancin huippua ihaillessani tiesin kyllä tasan olevani niin poissa tutuilta poluilta kuin ihminen vain voi olla. Ehdottomasti hyvä puoli on se, ettei tarvitse lähteä lomilla pitkälle vaihtaakseen maisemaa radikaalisti. Ranskassa on niin paljon hienoja paikkoja, että 12 vuodessa en ole ehtinyt koluta niistä kuin murto-osan.

  • Stazzy
    Kommentti Lähettäjä: Stazzy
    23/04/2012 @ 13:53

    Jeps, ulkomaiden ulkomaille. Rajalla asuneena (niin nyt kuin aiemminkin) minusta on aina yhtä hupaisaa se, että toiselle puolelle rajaa pääsee tosiaan ihan huomaamatta ja vaikka polkupyörällä.

    Täällä nyt ei edes välttämättä vaihdu kieli, mutta Strasbourgissa piti oppia peruskohteliaisuudet saksaksi.

Jätä kommentti

You must be a member of this blog to comment. Log in now!