Miksi bloggaan?

(Tai, krhm, ei-bloggaan viime aikoina.)

Tämä blogi on ollut pystyssä, eri osoitteissa, pian kuusi vuotta. Se on jo kohtuullisen hyvä saavutus blogimaailmassa. En kuulu niihin bloggaajiin, joilla on sadoissa tai tuhansissa päivittäisissä kävijöissä laskettava lukijakunta. Mutta minulla on ollut ilo huomata, että ne muutamat lukijani ovat olleet uskollisia. Vähän on enemmän kuin ei ollenkaan.

Sen saman kuutisen vuotta olen seurannut blogistaniaa, lähinnä suomalaisia blogeja. Hyvin laidasta laitaan. Joskus seurasin enemmän ns. tyyliblogeja, viime aikoina olen vilkuillut paljon kirja- ja kirjoitusblogeja. Ulkosuomalaisblogien seurantaa unohtamatta. Näissä kaikissa on muutamia suosikkeja, joiden pariin päädyn säännöllisesti... ja sitten on niitä, joiden säännölliseen lukemiseen aika ei vain riitä.

Halusin kertoa tämän ihan sen takia, että eräs aihe nousee säännöllisesti pintaan blogimaailmassa. Nimittäin bloggaamisen syyt ja niiden kytkökset erinäisiin yritystahoihin. Kirjabloggaajista tuntuu ehkä, että aihe on uusi... tyyliblogeissa tästä kohuttiin neljä-viisi vuotta takaperin. Sama juttu, eri sanat.

Näitä erinäisiä blogitekstejä lueskellessa on ollut hyvä keskittyä vähän omaan napaan ja miettiä, miksi minä oikein bloggaan. Mitä ihminen saa siitä, että kirjoittaa ajatuksiaan enemmän tai vähemmän tylsästi eetteriverkkoon?

Noh, ensinnäkin bloggaaminen on minulle ihan selkeästi interaktiivinen harrastus. Minusta on kiva, että joku lukee horinoitani ja ehkä sanookin joskus jotain. Samalla tapaa itsekin tulee kommentoitua muiden blogeihin. Itselle on vieras ajatus se, että kirjoittaisi blogia vain itselleen. Miksi sitten tehdä siitä julkinen, jos se kerran on vain itselle? Minä ainakin jaan jotakin elämästäni. Onko se jaettu sitten jotakuta muuta kiinnostavaa? Ei aina, mutta joskus sokeakin kana löytää jyviä, ja jonkin satunnaisen aiheen, joka saattaa kiinnostaa ja jopa auttaa jotakuta. Omista tämän blogin teksteistäni spämmään hävyttömästi aina kysyttäessä esimerkiksi vinkkejä asunnonetsintään Ranskassa.

Blog ideas

Varsinaisen blogin "sisällä" olevan interaktiivisuuden lisäksi bloggaaminen on tuonut elämääni huiman paljon ihmisiä. Aika ajoin pelotellaan sillä, kuinka immeiset jumiutuvat tietokoneiden ääreen eivätkä enää kommunikoi normaalisti. Mutta kuinka monta esim. ranskansuomalaista olisi jäänyt tapaamatta ilman blogeja? Monta... (Sivumennen sanoen, moni muukin lihaa ja verta oleva ihminen joka osaa puhua myös kasvotusten, olisi jäänyt tapaamatta ilman internetiä.)

Bloggaaminen on kuitenkin myös harrastus, joka muuttaa muotoaan. Minun blogini alkoi jonkinlaisena "kirjeenä Suomeen", ja etenkin ranskalaisen elämänmenon kummasteluna. Olin silloin vielä kuitenkin melko tuore ulkosavolainen, joka tasaisin väliajoin törmäsi tässä maassa johonkin täysin käsittämättömään. Nykyään niitä hetkiä tulee harvemmin. Olen siis himpun verran ranskalaistunut, oletan.

Myös tuo toinen blogi on muuttanut muotoaan ajan kuluessa. Alun perin se alkoi ihan nimettömän kirjoittajan novelliblogina. Sitten sousin ja huopasin aikani, ja päätin tulla ulos pöytälaatikosta. Etenkin todettuani, että blogiin on helpompi vuodattaa kaikkea muuta kirjoittamiseen ja lukemiseen liittyvää kuin itse novelleja. Välillä tosin tuntuu, että nimettömyys olisi yhä vielä parempi vaihtoehto. Pöytälaatikossa kun on silti kaikkea sellaista, joka olisi hauska joskus julkaista, mutta kun en vain ilkeä. [tähän sopiva hymiö]

Mutta, niin, hakoteille eksymisen jälkeen: muita syitä blogata? Minusta on kiva toisinaan kirjoittaa ajatuksiani tekstimuotoon. En ole koskaan osannut pitää varsinaista päiväkirjaa, ne nuoruusiässä aloitetut unohtuivat kesken aina parin viikon jälkeen. Mutta blogi toimii myös ajatus- ja muistovarastona. Mitä tapahtui milloinkin. Se on minulle myös päiväkirja. Julkinen tosin, ja siksi siitä jätetään pois kaikki arimmat käänteet elämässä. Mutta olen tullut siihen tulokseen, että ne muistan (onneksi/valitettavasti) muutenkin. Blogiin on hyvä valuttaa arkea ja juhlaa, joka sopii myös muiden silmille.

Rahaa tästä ei tule. Joskus joku yhteistyötarjous on tippunut sähköpostiin, mutta nekin ovat lajia "koetetaan sokeasti jokaista mahdollista bloggaajaa, kyllä joku tarttuu". Periaatteesta en ole tarttunut yhteenkään. Eivät ole olleet niin osuvia, eivätkä minun lukijamääräni juuri yhteistyötahoja kiinnosta. Pari arvostelukappaletta kirjoista olen saanut, niistä kiitos, mutta nekin voi laskea yhden käden sormilla. Että enemmän tämä kulupuolelle menee, mutta on minulla kalliimpiakin harrastuksia ollut.

Ainiin, ja tietenkin viimeiset, mutteivät suinkaan vähäisimmät syyt: narsismi ja lampaat. Omasta navasta on kiva puhua, eikä maailmassa ole liikaa julkisesti jaettuja lampaiden kuvia.

- - -

[Kuva: Owen Brown, CC by 2.0]

  • -K-
    Kommentti Lähettäjä: -K-
    21/05/2013 @ 21:23

    Aika samoista syystä minäkin. Lähinnä raapustelen “mitä me olemme tehneet” juttuja, niistä jää kiva muisto itselle kun en muteen mitään päiväkirjaa pitäisi, plus tykkään kuvaamisesta ja niiden kuvien postaamisesta. Tosin haluaisin alkaa kirjoittaa asiaakin, vaikken osaa kirjoittaa ;) Huomioita Espanjasta, ruokajuttuja ja sen sellaista pientä.

  • Stazzy
    Kommentti Lähettäjä: Stazzy
    24/05/2013 @ 14:55

    Joskus on ihan kiva tehdä sellaista “turisti-infoakin". Esitellä kivoja ruokia tai paikkoja. Joskaan itsekään en väännyt pitkiin matkaselostuksiin, eivät ole minun juttuni.

Jätä kommentti

You must be a member of this blog to comment. Log in now!