Ilonaiheita

Joskus käy niinkin, että ihminen iloitsee.

Vaikkapa keväästä. Sellaisesta tällä seudulla harvinaisesta keväästä, joka on pitänyt aurinkoa sitkeästi taivaalla jo viimeiset pari viikkoa. On lämmintäkin ja kaikkea. Iloitaan nyt, ei tämä tunnetusti ikuisuuksia kestä.

Viime päivinä olen joka kerta ullakolle kiivetessäni ollut vilpittömästi iloinen. Sillä tavalla, joka nitkauttaa vähän sydäntä ja saa hyräilemään höperöä laulua. Vaikkapa On siis kevät, kuljen Hakaniemen rantaan... Syy silkkaan pieneen iloon on pyykkiteline ullakolla. Sen saattoi viimeinkin ottaa pois vierashuoneesta ja viedä ullakolle! Siellä ei nimittäin ole juurikaan eristyksiä. Katto on uusittu, mutta tiiliseinän raoista näkyy valo. Talvet täällä ovat kylmiä ja etenkin kosteita. Ullakko on siis vieläkin kylmempi ja kosteampi. Siellä viitsii talvella kuivata vain pyyhkeitä tai lakanoita, jotka vievät tilaa ja joiden voi antaa roikkua ne vaaditut kolme vuorokautta.

Kesällä ullakko onkin sitten pätsi. Pyykki kuivuu muutamassa tunnissa. Jo nyt, mukavien kevätpäivien aikana, on voinut avata ikkunat läpivetoon ja kerätä aamulla pestyt t-paidat ja kestovaipat illalla kuivina pois.

Viime päivien auringosta huolimatta kuvituksena kissa märällä katolla. Aina minua tuijotetaan kun avaan makuuhuoneen ikkunaa.

Suurempi ja konkreettisempi ilonaihe keskittyy öihin. Lapsi nukkuu! Ei sillä, Tirppana on aina nukkunut melko hyvin. Heräillyt jokseenkin vauvatavallisesti, kolmen-neljän tunnin välein. Mutta nyt yhtäkkiä pari-kolme viikkoa sitten havahduin siihen, että lapsi vetää sikeitä 11-12 tuntia putkeen. Flunssassa ollessaan heräsi kerran tai kaksi yössä vaatimaan, että joku niistää nenän ja lohduttaa häntä, ja sitten simahti uudelleen. Kuorsasi kuin tukkijätkä ja yski välillä niin, että naapuritkin varmaan havahtuivat. Lapsi itse ei.

Minun kroppani ei vain vielä ole tajunnut, että voisin oikeasti nukkua keskeytyksettä. Mutta ehkä se kohta. Ja väsymystä helpottaa kummasti jo sekin, että aamukolmelta kesken makeimpien unien kukaan ei ilmoita nälästään. Vielä kun voisi neuvotella herätyskellon kanssa, niin mikäs tässä olisi ollessa.

Ei palautteita vielä
Jätä kommentti

You must be a member of this blog to comment. Log in now!