Joumana Haddad - I Killed Scheherazade

I've never been a big fan of Scheherazade.
   I know that, being an Arab woman and all, I am supposed to be in 'admiration', or at least supportive of her. But I am not.
   I might look, at first sight, as if I were jealous of her. Scheherazade this, Scheherazade that: she just pops out of her Pandora's box every time an Arab woman writer is mentioned somewhere in the world. But I am not jealous of her. I can't be. And I'll explain why.

Tänään on se päivä, jona pitäisi puhua juhannuksesta. Sen teinkin, toisessa blogissa. Täällä sen sijaan haluan puhua kirjasta. Kirjasta puhuminen on aina hyvä asia.

I Killed Scheherazade - Confessions of an Angry Arab Woman saapui minulle Suomesta, punaisessa kirjakuoressa, jo useampi kuukausi sitten. Se päätyi lukemattomien kirjojen pinoon. Ja sieltä sitten käsilaukkuun, junamatkalukemiseksi.

Kuten joskus käy, jo ensimmäisillä sivuilla mietin: "Miksi oikein en avannut tätä aiemmin?"

Haddad - I Killed Scheherazade [cover]

Onko tämä kirja poikkeuksellisen rohkea, jopa vallankumouksellinen, kuten takakannen kommenttilainoissa sanotaan? En tiedä, ehkä arabimaailmassa. Kirja ei sinänsä kerro länsimaiselle naiselle naisen paikasta ja asemasta mitään kovin poikkeuksellista, mutta se on vapauden manifesti. Se on kirja, joka kertoo Haddadin omasta tiestä ja joka maalaa kuvan arabinaisista, sellaisina kuin hän heidät näkee ja sellaisina kuin hän heidät toivoisi näkevänsä.

Haddad ei ole hellä kenellekään. Ei naisille eikä miehille. Ei länsimaisille eikä etenkään arabeille. Ei sodalle, Beirutille tai Libanonille. Haddad kirjoittaa kirjallisuudesta, sensuurista, valjuista kiertoilmauksista ja kaksoisstandardeista. Vartalosta ja erotiikasta. Politiikasta ja laumahengestä. Sekä etenkin vapaudesta. Ensimmäinen osa onkin mielenkiintoista luettavaa näin pari vuotta kirjan ilmestymisen jälkeen, kun väliin on mahtunut arabikevät ja myllerryksiä maissa, joiden saamattomuutta Haddad kritisoi kovin sanoin. Olisiko alku ollut erilainen jos se kirjoitettaisiin nyt? Ehkä, mutta se vain osaltaan todistaa kritiikin osuneen jonnekin oikeaan.

Kirja ei tuonut minulle mitään kovin uutta auringon alle. Sen sijaan se on ihastuttavan, pökerryttävän energinen ja inspiroiva esimerkki siitä, mitä voi saada aikaiseksi päättäväisyydellä, rohkeudella ja peräänantamattomuudella. Ja lukemalla paljon.

'Books can be very dangerous. The best ones should be labelled: This could change your life' (Helen Exley). I don't know how a twelve-year-old girl can read a 'dangerous' book like Justine and come out of it 'safe'. I don't know how that girl can go straight from Balzac to de Sade without falling into the vast abyss in between them. I don't know, in simpler terms, how I emerged unscathed from that brutal encounter (have I?), but I know that it did indeed change my life. I like to refer to it as my 'baptism by subversion'.
   One book at a time, one reading at a time, and one confrontation at a time the Marquis de Sade took over my mind. He grabbed my shoulders, looked me straight in the eyes, and said, 'Your imagination is your kingdom. Everything is allowed in your mind. EVERYTHING is possible. Throw the windows open, and don't be afraid to infringe and hallucinate.'
   Indeed, the Marquis released me on that day from some of my mental shackles. And after him so did other writers who wrote as beautifully, as defiantly and as insolently as he did. To cut a long story short: I became corrupt.
   And there was no going back.

  • Mary von Törne
    Kommentti Lähettäjä: Mary von Törne
    22/06/2012 @ 16:13

    Kuulostaa kutkuttavalta luettavalta näin uushumanistin näkökulmasta. Taitaa olla kirja täynnä kysymyksiä ja vaateita, joihin ei koskaan tulla vastaamaan. Vai olinko sittenkin pessimisti? Kirjan pelkkä nimi on manifesti. Juu tuonpa voisi lukeakin.

  • Stazzy
    Kommentti Lähettäjä: Stazzy
    22/06/2012 @ 16:36

    Haluatko että laitan kirjekuoreen?

    Tämä kirja on muuten feminismiä siinä muodossa, kuin minä haluaisin feminismin ymmärtää. Eli ei käytetä turhaan aikaa miesten syyllistämiseen, vaan sanotaan (myös) naisille, että “jos ette ensin auta itse itseänne, niin ei sitä kukaan muukaan tee".

  • Mary von Törne
    Kommentti Lähettäjä: Mary von Törne
    23/06/2012 @ 11:01

    Olisit hurjan kiltti, jos ehdit/jaksat. Kävin eilen postissa laittamassa sinulle paluupaketissa MD:in, pimeen ja siilen.

    Kuulostaa hyviltä pohdinnoilta. Ehkä tämä Haddad on enemmän filosofi ja humanisti kuin feministi. Eikö omilla aivoillaan ajattelevia miehiäkin niin nimitellä?

  • Stazzy
    Kommentti Lähettäjä: Stazzy
    24/06/2012 @ 14:23

    Jotain sellaista kyllä :)

    Mies lukee tuon kirjan ja kun on saanut loppuun, niin laitan kuoreen ja Normandian suuntaan.

Jätä kommentti

You must be a member of this blog to comment. Log in now!