Teknologiaa ja muuta modernia

Jahas, eilen sitten makasin sängyssä hereillä ja mietin blogitekstiä. Ei ole ihan tervettä tämä. Mutta kirjoitetaan nyt.

Kaikki sai alkunsa Deen pohdinnoista Facebookin ja MySpacen kohdalla, ja siitä, kuinka B.N. kommentoi lukeneensa jotain kirjaa, jossa kuunneltiin Radio Mafiaa ja kuinka se oli heti tuntunut vanhahtavalta.

Realistisen nykyaikaan sijoittuvan proosan kirjoittajalle teknologia on yksi suuri sudenkuoppa jos haluaa tekstinsä pysyvän raikkaana edes sen 10 vuotta.

Vai mitä sanotte seuraavasta:

Emmet astui sisään hotellin aulaan, jossa kaikki pinnat kimaltelivat. Aulabaarin televisiossa näytettiin jalkapalloa. Emmet oli juuri menossa kysymään neuvoa vastaanottotiskin takana nuokkuvalta mieheltä, kun huomasi hakulaitteensa piippaavan. Ruutuun ilmestynyt numero oli tuntematon.

Koska elämme hyvin saumattomasti yhteydessä arkipäiväiseen teknologiaan, sitä on vaikea jättää täysin pois teksteistä jos haluaa säilyttää edes jonkinlaisen uskottavuuden. Mutta mitä sitten sanoa, jos ei halua joutua tilanteeseen, jossa teksti kuulostaakin vanhahtavalta kolmen vuoden päästä?

Minä pidän ohjenuorinani seuraavanlaisia ajatuksia (näistä voi toki keskustella):

- Matkapuhelin tai kännykkä on ok. Moisia on ollut jo pitkään ja tulee varmaan olemaankin, jos laitetta ei sen kummemmin kvalifioida. Älypuhelin on siksi ei-ei. Mikä on älypuhelin viiden vuoden päästä? Tai sitten ihan yhksinkertaisesti puhelin. Kukaan ei hämmästy, jos sellainen on taskussa.

Emmet kuuli tutun melodian ja kokeili metsästysliivinsä kaikki taskut ennen kuin onnistui paikallistamaan puhelimensa. Silloin se ei enää soinut.

- Tietokone ja kannettava tietokone (tai läppäri) ovat ok. Ne ovat niin yleiseen tajuntaan juuttuneita käsitteitä jo viimeisten parinkymmenen vuoden ajalta, että niitä uskaltaa käyttää. Nykytietokone ei ole sama kuin 90-luvulla, mutta perusidea on yhä hanskassa. Sen sijaan tablettitietokoneita tai netbookeja en ehkä vielä menisi tekstissäni mainitsemaan. Niistä ei ole tullut sanoina samanlaista kollektiiviseen tajuntaan uponnutta asiaa.

- Internet on ok. Elämme joka tapauksessa niin verkostuneina, että sitä on vaikea välttääkään. Ehkä jopa langaton internetyhteys menisi. Sen sijaan en erittelisi 3G -teknologiaa tai muita härpäkkeitä, kun kohta on taas kuitenkin kuvioissa jokin 4G tai PikkuG.

- Kaikenlaisia ohjelmistojen ja nettipalveluiden nimeämistä yritän välttää viimetinkaan saakka. Kertaalleen olen mm. kiertänyt Skypen kaukaa, en nyt muista miten. Voisin puhua keskustelupalstasta, kuvagalleriasta tai uutissivustosta. Kuten myös sähköpostista. Toisaalta, kommunikointikeinot netissä ovat nykyään niin laajoja ja muuttuvia, että mitä laajempi ja epätarkempi ilmaus, sitä parempi. Kaikenlaisille messengereille voi halutessaan antaa nimen pikaviestin, mutta se on sitten ihan mahdoton sana taivuttaa...

Emmet kuuli kilahduksen tietokoneensa suunnalta. Ruutuun ilmestyi viesti Amandalta. Emmet huokaisi. Amanda oli yrittänyt tavoittaa häntä viime päivinä niin puhelimitse, sähköpostitse kuin pikaviestitmi..tsi..tse...mitse.

- Entäs sitten kaikki pienempi sälä? Mp3-soitin? E-kirjan lukulaite? Tamagochi? Hnnggh...

Emmet asettautui mukavasti nojatuoliinsa ja kaivoi laukustaan e-kirjojen lukulaitteensa. Hetken uusinta Remestä selattuaan hän totesi, ettei tässä tekstinpätkässä ole tunnelmaa ollenkaan niin paljon kuin perinteisemmissä versioissa. Hän nousi ylös ja käski kirjoittajaa koettamaan uudestaan.

Emmet asettautui mukavasti nojatuoliinsa, sytytti lukuvalon ja kaivoi laukustaan koirankorville nuhjaantuneen pokkarin. Tämän kanssa olisi mukava viettää sateinen iltapäivä.

PS: Miksi helkatissa "Emmet"? Älkää minulta kysykö, Emmet nyt vain halusi olla esimerkkinä. Minulla ei ollut siihen mitään sanomista.


[Kuva: Thomas â, CC by-nc-nd 2.0]

  • B. N.
    Kommentti Lähettäjä: B. N.
    09/07/2012 @ 17:33

    Hauska pohdinta. Jos haluaa kirjoittaa nimenomaan tarkan ajankuvan, niin Facebookeja ja sun muita kannattaa ehkä viljellä. Muutaman vuoden päästä ne voivat tuntua vanhanaikasilta, mutta ehkä niitä pidetään kiehtovina sadan vuoden päästä… Käytän matkapuhelimesta yleensä nimitystä kännykkä tai puhelin, minustakin ne ovat turvallisia. Tietokoneesta puhun yleensä vain koneena muutenkin. Se on mielestäni hyvä sana, koska se ei sido sanaa mihinkään tiettyyn muotoon (kannettavaan, pöytäkoneeseen tai tablettiin). Mutta mp3-soittimille en ole keksinyt järkevää kiertoilmausta! Käytin siitä kerran vain sanaa soitin, ja yksi lukija oli aluksi ihmetellyt, että kanteliko henkilö mukanaan soitinta (siis tyyliin kitaraa jne.) joten se ei ilmeisesti ollut hyvä valinta. :D

    Ps. Se oli Radiomafia, ei Radio Mafia.

  • Stazzy
    Kommentti Lähettäjä: Stazzy
    09/07/2012 @ 17:50

    Oli vai? Mäkin olin ihan fani (Härdelli!), mutta kirjoitusasu ei näköjään jäänyt mieleen :D

  • B. N.
    Kommentti Lähettäjä: B. N.
    09/07/2012 @ 18:25

    Joo, ja mikä oudointa, sillä on näköjään edelleen nettisivut… ne vain ovat jämähtäneet vuoteen 2002! :D http://yle.fi/radiomafia/toimitus/

  • Dee
    Kommentti Lähettäjä: Dee
    09/07/2012 @ 19:19

    Miksi minua häiritsee se, että romaanini tulee olemaan vanhentuneen kuuloinen jos ilmestyessään jos niin ikinä käy? Tai siis selvähän se, mutta minä alleviivaan koko ajan tapahtumavuotta sen vitun bändin takia joka ääääääh.

    Minullakin on mp3-soitin vaikka eivät nekään enää taida niin in olla. Edes minulla ei ole ämppäriä mutta se johtuu siitä että minulla on siedettävä soitin kännykässä.

  • Stazzy
    Kommentti Lähettäjä: Stazzy
    09/07/2012 @ 19:45

    B.N.
    et arvaakaan minkä ilon sait toisaalla aikaiseksi Radiomafia -linkilläsi :D

    Dee,
    toisaalta tuommoinen “niin ja niin kauan siitä” -ajanmäärite on niin hankala hahmottaa, että se ei oikeastaan “vanhenna tekstiä” hetkessä.

  • Maija Haavisto
    Kommentti Lähettäjä: Maija Haavisto
    10/07/2012 @ 08:49

    Minun romaaneissani esiintyvät mm. YouTube (kahdessa, joista toisessa melko tärkeässä roolissa; tärkeä rooli myös tuoreessa novellissani), Twitter (ei nimeltä mainittuna vaan ainoastaan kuvattuna, ei suurempaa roolia), Facebook (kaikissa? usein melko tärkeässä roolissa), Skype (yhdessä). Makuuhaavoissa myös blogit ovat tärkeässä roolissa ja Häpeämättömässäkin melko tärkeässä, vaikka blogipalveluiden nimeä ei käytetäkään.

    Tietenkin on olennaista, että lukija tajuaa, mistä on kyse, vaikkei olisi palvelusta kuullutkaan. Toisaalta esim. Marian ilmestyskirjassa luetellaan yhdessä vaiheessa palveluita tyyliin Google AdWords, joista lukijalla ei tarvitse olla aavistustakaan, mitä ne ovat, kun ei romaanin muilla hahmoillakaan ole. :-D

    Minun kirjoitustyylini kannalta on tärkeää, että nuo jutut nimetään. Ei vain tunnu luontevalta käyttää niistä abstrakteja nimiä, kun ihmiset eivät niitä ainakaan dialogissa käytä.

    Jos jokin voi vanheta pahasti, niin Makuuhaavoissa mainittu mainosbanneri, jollaisia tuskin 10 vuodenkaan päästä enää on. :-P Mutta sana “mainos” kyllä paljastaa riittävästi, mistä on kyse.

    Novellissani käytin sanaa älypuhelin, mutta muutin sen pelkäksi puhelimeksi, kun tajusin miten hassulta se kuulosti. Eivät nykyäänkään ihmiset yleensä puhu älypuhelimista vaan pelkistä puhelimista (jos konteksti on vaikka “otin puhelimeni ja tein sillä X").

    On muuten hassua, että jossain kirjatietokannassa lukee Marian ilmestyskirjasta, minä vuosina se tapahtuu! Ilmeisesti kirjan tapahtumien pohjalta päätelty, koska kirjassa ei mainita vuosilukuja, mutta sen voi joidenkin asioiden perusteella päätellä. Annetut vuosiluvut ovat kuitenkin sivustolla väärin.

  • Stazzy
    Kommentti Lähettäjä: Stazzy
    10/07/2012 @ 15:36

    Riippuuhan se toki paljon tyylistäkin, mutta itsestäni tuntuisi vieraalta antaa nimiä joillekin nettipalveluille, kun muutenkin vältän paikkojen ja asioiden tarkkaa nimeämistä, vaikka niillä ihan oikea esikuva olisikin.

    Teksteissäni taitaa olla tasan yksi paikka mainittu ihan nimeltä: Pariisi. Eikun Helsinkikin taitaa olla jossain :D

  • Susi
    Kommentti Lähettäjä: Susi
    10/07/2012 @ 22:05

    Huh, taidan ikuisesti jämähtää korkean fantasian maailmaan, niin ei tarvitse miettiä tällaisia asioita xD

    Toisaalta minun mielestäni ollaan oikeilla linjoilla siinä, ettei jämähdetä tietylle vuosikymmenelle (tai puolivuosikymmenelle jos puhutaan esim tamagocheista miten ne ikinä kirjoitetaankaan) vaan käytetään sopivan ylimalkaisia ilmauksia. Toisaalta olen taas sitä mieltä, että jokainen laite on oman aikansa kuva. Kirja on väistämättä JOSKUS “vanhanaikainen". Se tapahtuu joko nopeasti, kun kirjan kuvaamat tavarat siirtyvät IN-palstalta OUT-palstalle, tai sitten pidemmällä aikavälillä kielenmuutosten kautta. Joskus jokainen nyt kirjoitettu teksti kuulostaa vanhanaikaiselta halusimme sitä tai emme :D Siksi minun mielestäni on kiva, jos kirjan ajasta kertovat käytetyt pikaviestinohjelmat (hah, pikaviestinohjelmitse, ratkaisin ongelman :P ) tai kännykkämallit. Minusta on hauska katsoa vanhoja Frendejä, joissa leikitään “beepereillä” ts. hakulaitteilla, vaikken moista ole koskaan tosielämässä nähnytkään. Vanhat jutut tuovat esille tekoaikakautta, mistä minä nautin valtavasti. Minä todennäköisesti vain hykertelisin tyytyväisenä, jos törmäisin lukiessani Radiomafiaan x)

  • Susi
    Kommentti Lähettäjä: Susi
    10/07/2012 @ 22:09

    Lisäyksenä: tietenkään tarkkoja nimiä ei kannata mainita, ellei se ole oikeasti tarpeellista. Kuka se oli, joka bloggaili joskus keväällä Brownin (?) kirjasta, jossa heti avaussivulla mainittiin Otis-hissi :D Mutta jos joku laittaa kaniininsa kuvia yhteisöpalveluun, samalla ilmoittaa kontakteilleen lähtevänsä lomamatkalle ja vaihtaa vielä pikakuulumiset siskonsa kanssa chat-toiminnolla, niin kai silloin voi sanoa, että käytetty ohjelma on facebook? :D

  • Stazzy
    Kommentti Lähettäjä: Stazzy
    11/07/2012 @ 13:48

    Toki kirja “vanhenee” jossain vaiheessa, se on väistämätöntä. Mutta minusta on kiva lukea kirjoja, jotka sijoittuvat “nykyaikaan", mutta joista en kuitenkaan ihan hetkessä pysty sanomaan millä puolivuosikymmellä se “nykyaika” on.

    “Kuka se oli, joka bloggaili joskus keväällä Brownin (?) kirjasta, jossa heti avaussivulla mainittiin Otis-hissi :D”

    Tuo on varmaan ihan silkkaa tuotesijoittelua. Se on jo hiipinyt elokuvista bestseller-kirjoihinkin.

  • Joku
    Kommentti Lähettäjä: Joku
    13/06/2013 @ 19:34

    Törmäsin tällaiseen juttuun, joka tarkastelee mielenkiintoisesti sosiaalisten verkostojen ja kirjallisuuden yhteyksiä - vähän toisenlaisesta näkökulmasta.

    http://www.technologyreview.com/view/516081/the-remarkable-properties-of-mythological-social-networks/

    Ajattelin, että kirjailijaa (-joita) saattaa kiinnostaa. :-)

    P.S. Kukaan ei sano - tai ainakaan minä - että todellista todellisuutta välttämättä pitäisi emuloida, jos ei tahdo.

Jätä kommentti

You must be a member of this blog to comment. Log in now!