Huonoja tunkioita ja tulevia asioita

Aah, sain sähköpostia. Minulle tarkoitettu sähköposti on melkein aina kivaa. ("Minulle tarkoitettu" noin niin kuin vastakkainasetteluna niille s-posteille, joissa vaikkapa pyydetään kertomaan sähköyhtiölle sähkö- ja kaasumittareiden lukemat.)

lyhty Vieläkin parempia sellaiset sähköpostit ovat, kun niissä on word-tiedosto, jossa on paljon virtuaalista punakynää. Hyvin pitkällisesti ja huolella harkittua sellaista. Ensimmäinen reaktio on lievä hengenahdistus: mäenikinä osaa korjata tätä kelvolliseksi. Sitten voi hengitellä vaikkapa kuumaa höyryä (tai yksinkertaisesti syödä vähän suklaata) ja todeta, että kyllä siitä vielä jotain tulee. Joskus. Kamalan urakan jälkeen.

Sen päälle huomioita alkaa katsella kriittisemmällä silmällä. Tuosta en ole samaa mieltä. Tuo oli mun mielestä ihan selkeä, olenko kirjoittanut sen epäselvästi, vai onko se luettu huolimattomasti? Tuo on totta. Ja tuokin. Seassa oli mm. huomioita koirasta ja huonoista tunkioista. Joskaan ei samassa kohdassa.

Tässäpä sitä sitten on talvipuhdetta. Viimeistään, kunhan saadaan aikaiseksi uusi Ursula. Joulukuussa se saapuu, viekoittelee mukaansa lyhdyn kanssa...

Mutta olen minä vähän lukenutkin. Ainakin sen yhden puhutuimmista kirjoista kirjablogimaailmassa. Sen jossa on kumiankkoja ja sadetta ja oudossa ilmansuunnassa sijaitseva hautuumaa. Se vain vaatii vähän sulattelua.

Ja sen päälle olen lueskellut chick littiä. Kirja on hauska, mutta sinänsä ansiokkaassa suomennoksessa on oikoluvulle vielä paljon tilaa. Kuullostaa. Hrrh.

Joten ehkä minä pidän bloginkin hengissä, hiljakseen.

Ei vielä palautetta
Jätä kommentti

You must be a member of this blog to comment. Log in now!