Myöhäinen

Olen jossitellut paljon viime aikoina. Muutenkin kuin haastemuodossa. Miksi en ruvannut kirjoittamaan nuorempana? Mihin olisinkaan ehtinyt nyt, kolmikymppisenä, jos olisin tajunnut vähän aiemmin, että ihminen voi kirjoittaa (muutakin kuin hämäriä huomioita blogiinsa)? Miksi ihmeessä tunnen olevani kaikessa niin myöhässä? Tämä nyt liittyy muuhunkin elämään. Teen satunnaisesti vahingossa vertailuja vieruskavereihini, tuttaviin. Ranskassa tunnen itseni kamalan vanhaksi. Maisterit ovat kaksivitosia, ja minun ikäiselläni pitäisi olla jo takana viisi vuotta tiivistä työkokemusta, auto ja asuntolaina. Minulla on opintolainaa, työharjoittelupaikka, suunnitelman asteella oleva gradu ja vuokrakaksio ghettokaupunginosassa.

Mitä ihmettä minä olen puuhannut viimeiset kymmenen vuotta elämästäni? Piti ihan olla kadonnutta aikaa etsimässä. Olen ollut au pairina, hengannut yliopistossa, vaihtanut maata, hengannut toisessa yliopistossa, muuttanut vuoden välein. Ollut välillä ihan porvarillisesti töissäkin. Silloin kun en maannut auringossa meren rannalla tai istunut terassilla kavereiden kanssa. Hengannut... tuota, opiskelijauran neljännessä yliopistossa.

Ehkä minusta vielä joskus tulee aikuinen. Löydän niitä Oikeita Töitä, joiden takia olen viimeiset kaksi vuotta herännyt masentavan usein lauantaiaamuisinkin luennolle. Saan tehtyä muitakin aikuisten asioita. Julkaistua kirjan, vaikka "nuoreksi esikoiskirjailijaksi" tässä ei enää ole mahdollisuuksia.

Mutta ihan vielä ei ole hirveä kiire. Kesän kirjoitan. Gradua ja jotain muuta, toivottavasti. Talven tultuakaan en varmaan hyökkää ihan heti uraputkeen. Suunnitelmat ovat toiset.

Nyt vain yritän pyörittää Tulenpunaista haluamakseni ja lukea meleko monta romanttista spefinovellia, jotka odottavat sähköpostissa. Tätä se teettää, kun Facebookin "työ" -kohdassa lukee "Osuuskumma-kustannus".

Ja ehkä joku päivä kirjoitankin jotain. Lähipäivinä en vielä lupaa, edes itselleni.

  • Katri Alatalo
    Kommentti Lähettäjä: Katri Alatalo
    13/04/2013 @ 11:47

    Joo, itsekin olen MELKEIN kolmekymppinen (en suostu vielä luokittelemaan itseäni kolmekymppiseksi…) ja tässä oli paljon tuttua. :) Ymmärrän tuon vertailun, teen sitä itsekin, ja toivon että “olisin saanut enemmän aikaiseksi". Mutta kuinka moni kolmekymppinen on oikeasti tyytyväinen siihen, mitä on saanut elämässään aikaiseksi?

    Ehkä tämä on vain joku normaali ikäkriisi. Ei haluaisi vanheta, ja pelkää ettei ehdikään tehdä kaikkea mitä haluaisi.

    Ja aikuisuus… Niinpä niin. Itse olen valmistunut opettajaksi ja tehnytkin muutaman pätkän opettajan hommia. Siinä työssä ainakin pitäisi olla se Vastuullinen Aikuinen. Mutta mitäs, jos en tunnekaan itseäni yhtään sellaiseksi??? Ja parempi olisi, jos ryömisin takaisin opiskelijoiden joukkoon?

    Muta jos ajattelee järkevästi. Ei pitäisi verrata itseään muihin samanikäisiin. Ei oikeasti elämänkokemuksia voi verrata. Helposti unohtaa arvostaa niitä asioita, joita oikeasti itse on saanut kokea ja tehdä.

  • Dee
    Kommentti Lähettäjä: Dee
    13/04/2013 @ 12:10

    Hassua. 20-vee Deetä nimittäin ahdistaa se, että on tullut tehtyä liian oikein. Kuka menee yläasteelta heti lukioon ja sieltä heti yliopistoon? Kaverit tekevät apurahan varassa taidetta ja julkaisevat levyjä ja reissaavat ulkomailla, minä mätänen jossakin laitoksella. Pääaineena Ei Kiinnosta.

    No ehkä me vielä joskus jotakin. Vaikka jopa kirjallisuusmielessä.

  • Joku
    Kommentti Lähettäjä: Joku
    13/04/2013 @ 12:55

    Myöhämöinen. Jospa se tarkoittaa, että vastaavasti löydät perille mielenkiintoisempiin paikkoihin. Uskoisin, että tarkoittaa.

    Ja P.S. Arvostan.

  • Stazzy
    Kommentti Lähettäjä: Stazzy
    13/04/2013 @ 19:47

    Jep, onhan tässä kaikenlaista ehtinyt tekemään. Tulee vain mietittyä, onko se ollut relevanttia tekemistä ja millä mittareilla.

  • Rina
    Kommentti Lähettäjä: Rina
    13/04/2013 @ 20:37

    Minäkin olen kaltaisesi myöhämöinen, tosin olen vielä vanhempi. Valmistuin myöhään, kirjoittanut olen aina, mutta kunnianhimoisempi ja tavoitteellisempi kirjoittaminen alkoi todella myöhään. Lohdutan itseäni väittämällä olevani laatuviini, jonka kypsyminen vaatii pitkän ajan.
    Vielä ehtii, se on tärkeintä ;-)

  • Stazzy
    Kommentti Lähettäjä: Stazzy
    15/04/2013 @ 10:53

    Laatuviini on hyvä vertauskohta.

  • Mari Siliämaa
    Kommentti Lähettäjä: Mari Siliämaa
    16/04/2013 @ 20:15

    Älä huoli. Kolmikymppisenä olin jotakuinkin samassa veneessä (tosin kotipaikkakunnan yliopistossa, tarkalleen ottaen 10. vuotta), hirveä lama-aika päällä (taitaa olla nytkin) ja humanistien tilanne toivoton. Yksi viisas nainen sanoi, että naisen elämä alkaa nelikymppisenä. Pidin sitä tietysti hulluna (ja dementoituneena). Mutta monella lailla, oikeassa oli :D

    Tämä oli siis iloinen kertomus laatuviiniotsikon alla. Vitsi, jos julkaisen yhden kirjan joka viides vuosi, ehdin vielä aika monta!

    Kevätvoimia! Joskus tässä vuodenajassa on ainakin minulle liikaa nieltävää.

    Ps. Suomalaisten esikoiskirjailijoiden keski-ikä on käsittääkseni kuitenkin lähempänä 40:ä kuin 30:tä. (Jaa, olisikohan pitänyt googlettaa ensin? Kannustava ajatus kuitenkin.)

  • Stazzy
    Kommentti Lähettäjä: Stazzy
    17/04/2013 @ 09:54

    Nohjoo, kai se on tämä kevät. Tekisi vain mieli antaa olla ja päättää, etten enää koskaan kirjoita sanaakaan. Hirveästi puuhaa, todella vähän mitään vastinetta. Mutta ehkä tämä joskus menee ohi.

Jätä kommentti

You must be a member of this blog to comment. Log in now!