Pasi Ilmari Jääskeläinen - Harjukaupungin salakäytävät

Olen jo pitkään halunnut lukea Harjukapungin salakäytävät. Joten kun se sopivasti osui tielle, nappasin lukemistooni. Kirjaa on kehuttu ja palkittu paljon, tuntuvatpa Jyväskylässä järjestävän opastettuja kävelyretkiäkin sen puitteissa. Tämä on minulle jo alkuvuoden toinen Kuvastaja-palkittu kirja. Eivätpä voisi juuri enemmän toisistaan erota.

Kustantaja Olli Suominen (onhan tämäkin elokuvaviite, jooko?) elää perusporvallista elämää omakotitalossa Mäki-Matissa, opettajavaimon ja pienen pojan kanssa. Facebookiin liittyminen tuo Ollin kannoille menneisyyden: Viisikon mukaan nimetyt Blombergin sisarukset, lapsuuden kesät joina Tourulan Viisikko mittaili Jyväskylää ja sen salakäytäviä, ja etenkin kirjailijana menestyneen Kerttu Karan, joka oli Ollin nuoruudenrakkaus. Siinä vaiheessa, kun Elokuvallisen elämänoppaan julkaissut Kerttu haluaakin julkaista seuraavan kirjansa Ollin kustantamon kautta, Ollin elämässä alkaa tapahtua liikaakin.

Jossain alkupuolella kirjaa totesin, että "onpas kumma kirja". Toteamuksen saa ymmärtää miten haluaa, ja todennäköisesti ymmärtää oikein. Kirja alkaa hitaasti, kolmanneksen luettuani en ollut ollenkaan varma, jatkanko loppuun. Lopulta tarinaan saadaan lisää vauhtia, ja loppupuolella todella kummallisia nyrjäytyksiä. Tarina siis oli vallan kiva, sitä ei käy kieltäminen.

Jääskeläinen - Harjukaupungin salakäytävät
Jääskeläinen - Harjukaupungin salakäytävät
Atena, 2010

Tämä oli kirja, josta olisin halunnut pitää enemmän. Paikoitellen ihastuin, ja sitten muutamissa kohdin melkein tylsistyin. Kerronta, jossa nykyaika on imperfektissä ja unet ja takaumat preesensissä, on erikoinen ratkaisu (ja horjatelee tarinan lopussa. Tosin en ole varma, liekö se tarkoituksellistakin.) Se periaatteessa toimii, mutta uniin jäätiin välillä vellomaan turhan pitkäksi aikaa, enkä aina erityisesti välittänyt myöskään Elokuvallisesta elämänoppaasta otetuista lainauksista. Ne pysäyttivät tarinankulun. Pitäisikö sitä sitten kutsua hitaaksi jatkumohakuisuudeksi..?

Lisäksi, mikä nyt on vain omaa rajoittuneisuuttani, en ole Facebookin tai vastaavien nettipalvelujen kirjallisen käytön suuri ihailija. Tämä nyt on vain minun mielipiteeni, joku muu saattaa pitää juttua hauskana. Facebook nimittäin, englanninkielisine ilmoituksineen, on varsin suuressa roolissa kirjassa.

Jyväskylän tarkka ja terävä kuvaus lämmitti. En tiedä avautuuko se samalla tavalla henkilölle, joka ei kaupunkia tunne, mutta itse ainakin saatoin kuvitella käveleväni heidän perässään. Ja se on kyllä sanottava, kuten toisaalla todettiin, Jääskeläiselle pitää antaa pisteet siitä, että hän tekee ihan omaa juttuaan, välittämättä tippaakaan muista. Kyllä tällaista mahtuu Suomeen, ja vaikka en vilpittömästi ihastunutkaan, kokeilen ehkä Lumikkoa vielä joskus.

Kävelykatuun laatoitetun Kompassin kohdalla Ollin sormet hipaisevat Kertun käsivartta ja kädet liittyvät toisiinsa, kuten ohjeissa käskettiin. Lämpimällä kadulla on hyvä kävellä. Askel on kevyt ja Kerttukin kulkee mukana sulavasti kuin uni, pikemminkin liukuen kuin kävellen.

Kirja jakaa mielipiteitä aika lailla. Ainakin Kirsi ja Sonja pitivät kovasti, Sinisen linnan Maria taas oli enemmän minun linjoillani.

  • Helmi-Maaria Pisara
    Kommentti Lähettäjä: Helmi-Maaria Pisara
    10/02/2013 @ 22:44

    Minäkin olisin niin tahtonut pitää tästä enemmän kuin pidin - koin osittain samalla lailla kuin sinä. Mutta kuule, lue Lumikko. Se on aivan ehdoton! Todella wau :)

  • Stazzy
    Kommentti Lähettäjä: Stazzy
    11/02/2013 @ 20:36

    Joo, mä mietinkin, että jos se nyrjäyttelee aivoja ilman suvantokohtia, se voisi olla tutustumisen arvoinen.

  • Joku
    Kommentti Lähettäjä: Joku
    05/03/2013 @ 16:22

    Luin samoihin aikoihin PIJ:n novelleja (kokoelmasta Taivaalta pudonnut eläintarha). Muutamat niistä kyllä nyrjäyttivät.

  • Joku
    Kommentti Lähettäjä: Joku
    18/06/2013 @ 10:48

    Tämä osui eilen tarjouksesta käteen, ja pitihän se lukea. Taidan olla samoilla linjoilla etenkin unien suhteen. Niiden kohdalla tarinan alkupuolella (ja alkupuolellahan niitä enemmän olikin) minulla “suspension of disbelief” karkasi huolella.

    Unet olivat minusta liian pitkiä, liian johdonmukaisia, liian selkeästi ja loogisesti tarinaan istuvia. Siis juuri sellaisia kuin unet (ainakaan omani) eivät oikeasti säännönmukaisesti ole.

    Näen toisinaan aika vivahteikkaita ja tarinallisiakin unia, ja niissä on kyllä usein selkeitäkin yhteyksiä valveen aikaan, mutta harvoin ne yhtä säännönmukaisesti istuvat valve-elämän kontekstiin kuin Jääskeläisen romaanissa - kuin palat palapelissä. Se tekee niistä kirjassa ainakin minulle jonkin kynnyksen ylittävällä tavalla epäuskottavia, kuin kirjailija (turhan helpon kautta, ulkopuolisenahan tällainen väite on helppo esittää, kun ei ole itse tarvinnut puskea tekstiä itsestään ulos ;-) kertoisi niiden avulla “liikaa” sellaista, jonka olisi suonut tulevan ilmi muusta. Siis, en pitänyt unista tuossa laajuudessa kerronnallisena ja juonen kuljetuksen keinona.

    Tai sitten vain kärsin unikateudesta! ;-)

    Elokuvallisen elämänoppaan katkelmista sen sijaan sinänsä (yleensä) pidin, osin niiden välityksellä kerrottuna tarinana tämä oli minulle miellyttävä filosofinen pläjäys cinemaattisuuden ja hitaan jatkumohakuisuuden, tekemisen ja punnitsemisen, etiikan ja estetiikan, ymv., suhteista, jotka teoksen ja elämän jännitettä rakentavat.

    Nautittavinta luettavaa olivat kuitenkin teoksen alkupuolen Jyväskylän ja arkisten sattumusten kuvaukset. Ne toivat Jyväskylän läsnäolevaksi vain vähän aikaa siellä viettäneellekin ja päästivät ihmiset lähelle. Lopun mielikuvitukselliset käänteet sen sijaan olivat minulle “vain", no, mielikuvituksellisia käänteitä.

    Vaikka juoni nyrjähti, ei se enää siinä vaiheessa nyrjäyttänyt ajatuksia uuteen asentoon samalla lailla kuin jotkut PIJ:n novelleista. Tämä kertonee joko siitä, että romaanissa nyrjäytykset ovat vaikeampi laji kuin novellissa, tai siitä, että minä nyt vain pidän nykyään novelleista enemmän kuin… Tai sitten molemmista ja vielä jostain muustakin.

    Joka tapauksessa, kyllä tämä lukukokemuksena kelpasi, ja vaikka ei napakymppiin minulle osunutkaan, ei kuitenkaan pituudeltaan ollut sisältöönsä nähden liikaa.

    Pasi Ilmari Jääskeläisen sivuilla oleva tiedustelu siitä, kumpaa lopetusta lukijat pitivät parempana, on jännä. Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka suuri osa lukijoista piti enemmän nimenomaan siitä lopetuksesta, jonka luki ensimmäisenä.

  • Stazzy
    Kommentti Lähettäjä: Stazzy
    18/06/2013 @ 17:27

    Minäkin harrastin nyt pokkariostoksia, ja Lumikko tarttui mukaan. Katsotaan uppoaako se paremmin.

Jätä kommentti

You must be a member of this blog to comment. Log in now!