Vera Vala - Kosto ikuisessa kaupungissa

Jahas. Kirjamessutarjoukset purivat nilkasta myös sellaista ihmistä, joka ei käynyt lähelläkään kirjamessuja. Mutta kun Elisa Kirja... ostin kolme kerralla. Joudutte siis kärsimään lukuhorinoistani vielä hetken.

Vera Valan esikoiskirja, Kuolema sypressin varjossa jätti miellyttävän viihdedekkarin jälkimaun, ja totesin, että tahdon lukea seuraavankin. Tämä on helppoa kirjallisuutta. Ei typerää höttöä, mutta helppoa, nopealukuista ja otteessaan pitävää.

Vera Vala - Kosto ikuisessa kaupungissa
Gummerus, 2013

Kirjan miljöö siirtyy rauhallisesta Tolfasta Rooman sykkeeseen. Päähenkilö, suomalais-italialainen Arianna de Bellis saa ykstyisetsivätoimistonsa kautta työnannon, jossa pyydetään seuraamaan yliopiston assyriologian (kirjoitinko oikein?) professoria Laura Lucarellia. Lauran sisar on huolissaan tämän kulkemisista, ja ennen kuin Arianna ehtii kunnolla aloittaakaan, Laura löytyykin puistosta murhattuna. Bref, perinteisen dekkarijuonen ohessa selvitellään Ariannan omaa elämää ja laitetaan paljon ruokaa.

Arianna oli niin mietteissään, että kun liikennevalot lähellä Terminiä vaihtuivat punaisesta vihreään, hän ei reagoinut roomalaiseen tapaan sekunnin sisällä.
– Ahó, bella! Ei tuo valo tuosta vihreämmäksi muutu!

Mitähän minä tästä sanoisin? Kuten todettua, Veralla on juonenrakennuksen taito hyppysissään, ja hän osaa kirjoittaa tekstiä, joka saa lukemaan vielä seuraavankin sivun. Nautin helposta kielestä, joka tuntui hiotummalta ja huolellisemmin kustannustoimitetulta kuin esikoisessa. Ja mikä ihanaa: tässä ei ollut turhaa infodumppia, vaikka toisinaan ympäristöä ja assyriologian kuvioita tarkasti kuvattiinkin. Muutmien kohtausten aikana jopa teki mieli lähteä itse Roomaan tarkistamaan, miltä juuri siinä paikassa omin silmin katsoen näyttäisi. Kirjana tämä siis oli mielestäni esikoista parempi, vaikka murhaajan pohjimmaiset motiivit jäivätkin minulle vähän hämäriksi. Ja jos kritiikkiä pitäisi antaa, niin kirjassa toistui useamman kerran kuvio, jota jostain syystä fiktiossa inhoan: se, kun ei saada asioita sanottua. Eli joku on juuri sanomaisillaan jotakin tärkeää kun ovikello soi / joku paukaisee koputtamatta huoneeseen / hälytys pärähtää / meteoriitti tippuu taivaalta / [insert sopiva keskeytys]. Voi turhauma kun sama tapahtuu kolmannen kerran.

Mutta siis kuitenkin. Rouva Vala jätti kirjansa cliffhangeriin, joten sai se on seuraavakin luettava. Ja ihan ilman vastaantaistelua luenkin. Kyllä Suomessa julkaistaan laadukasta viihdekirjallisuutta.

Muiden mietteitä kirjasta voi löytää vaikkapa Veran omassa blogissa olevasta linkkilistasta.

  • Helmi-Maaria Pisara
    Kommentti Lähettäjä: Helmi-Maaria Pisara
    28/10/2013 @ 11:01

    Oih, aloitin tämän lukemisen jo viikkokausia sitten…mutta en ole ehtinyt viedä loppuun, kun on pitänyt työn puolesta kirjoitella muista kirjoista kritiikkejä. Kääks. Toivottavasti ehdin viimeistään kuukauden päästä lomalla!

  • Stazzy
    Kommentti Lähettäjä: Stazzy
    05/11/2013 @ 20:31

    Juuh, joskus olisi ihan hyvä saada muutama lisätunti vuorokauteen… mutta ehtisikö sitä sittenkään muuta kuin prokrastinoida lisää.

Jätä kommentti

You must be a member of this blog to comment. Log in now!