Palautejännän äärellä

Palautteen saaminen on kirjoittajalle aina vähintäänkin jännittävää. Pahimmillaan pahasti pureskeltuja kynsiä aiheuttavaa, riemastuttavaa tai vallan masentavaa. Vielä hiukan jännittävämpää se on, kun tekele on päästetty vapaaksi ihmisten luettavaksi, ja palautekin on julkista.

Nyt olen siis uteliaisuudella lueskellut blogikirjoituksia Ruumiittomista. Ja voi minkälaisia kommentteja niissä onkaan! Olen ollut positiivisen hämmästynyt siitä, kuinka novelliani on luettu, ja minkälaisia laatusanoja siitä on käytetty. En tiennyt kirjoittaneeni tuollaista. Mutta totuus ei ole kirjoittajan mietteissä, vaan lukijan kokemuksessa.

"Maria Carolen Ruusunnuppuni, kaikkeni on varsin omaperäinen käsityöläispastissi. Novelli on hirtehinen ja makaaberi, ei mikään perinteinen kummitustarina. Tässä, kuten Välimäellä, kertojana on kummitus itse. Carole tuo vahvasti mieleen Clive Barkerin klassikkonovellit Veren kirjat -sarjassa. Tämä voidaan lukea kehuksi. " (Kannesta kanteen, sivuista sivuille)

Sanomattakin lienee selvää, että tämä sivistymätön ulkosavolainen googletti saman tien Clive Barkerin...

"Muutama novelli taas aiheutti suoranaista hämmennystä, hatunnosto kirjailijalle sellaisen aiheen keksimisestä. Tällainen oli muun muassa Maria Carolen Ruusunnuppuni, kaikkeni, jossa henki jää kiinni tähän maailmaan melko mielenkiintoisella tavalla. Sen jälkeen oli pakko mennä kertomaan kaverille, että et ikinä arvaa, mitä minä juuri luin." (Todella vaiheessa)

Heh, minun fiilikseni olivat jossain vaiheessa "mitäköhän mä oikein kirjoitin?" Kerrottakoon, että antologian novelleiden ekat deadlinet olivat viime syksynä, ja olin vakaassa aikomuksessa kirjoittaa hapuilevan luonnoksen loppuun viikonlopun aikana, kun tapahtui odottamaton syntymä. Sinä viikonloppuna en kirjoittanut. Mutta jossain vaiheessa myöhemmin sitten näköjään kuitenkin. Muistikuvia tapahtuneesta ei ole. Ne alkavat vasta jostain editointiajalta.

Joka tapauksessa, Ruusunnuppuni, kaikkeni on novelli, jonka kirjoittamista yksinkertaisesti halusin kokeilla. Minulla oli mielessä tietynlainen tunnelma, joskaan en tiedä, sainko sen kirjoitettua. Sehän on yhäkin lukijan tulkittavana. Novelli on tavallaan hyppy mukavuusalueen ulkopuolelle... eikä sitten oikeastaan kovinkaan kauas. Lähinnä se syntyi tilanteessa, jossa annoin itseni kirjoittaa, vaikken ollut ihan varma siitä, kuinka (lapsille) suositeltava tarina siitä syntyisi. Joskus näinkin.

Nyt sitten vain odotan uteliaisuudella, onko joku muukin Ruumiittomat lukenut. Ja millaisten lasien lävitse.

  • Vaarna
    Kommentti Lähettäjä: Vaarna
    04/04/2014 @ 14:22

    Oletpa saanut ihanaa palautetta! Tv: Barker-fani ;D

  • Stazzy
    Kommentti Lähettäjä: Stazzy
    04/04/2014 @ 15:38

    Joo, olen itsekin vallan innoissani. (Ja tietysti uteliaisuudesta lukenut hieman Veren kirjoja. Ihan hillitön :D )

Jätä kommentti

You must be a member of this blog to comment. Log in now!