Pika-arvioita: Helena Waris - Magdalena Hai - Niina Hakalahti

Luin tuossa Suomenlomalla. En vain sitten taaskaan saanut pidemmälti kirjoitettua kaikesta, mitä tuli luettua, joten kirjoitetaanpa tähän lyhyt silmäys. Näköjään lasten- ja nuortenkirjapainotteinen sellainen.

Helena Waris - Vuori

Viime vuoden aikana luin läpi Helena Wariksen Pohjankontu-trilogian, ja enimmäkseen pidin metsäntuoksuisesta fantasiasta. Nyt kun minulla oli kunnia päästä seuraamaan uunituoreen Vuori-kirjan julkkareita Finnconin aikaan, niin pitihän se lukea saman tien, lämpimänä (kiitos Toenperän kirjasto).

Täytyy tunnustaa, että olin ihan alkuun jotenkin väärin orientoitunut. Kun Pohjankontu-trilogia sijoittuu jonnekin muinaisaikoihin, niin oletin automaattisesti, että tässä ollaan samoilla linjoilla. Vaan, heti ensimmäisissä lauseissa mainittiin ovikello ja kännykkä. Sitten lukijan piti sulkea kirja, henkäistä syvään, uudelleenohjelmoida aivot ja aloittaa uudestaan alusta.

Vuori on tokikin viikinkitarustomuunnelma, mutta osapuilleen nykyaikaan sijoittuva sellainen. Se yhdistää kiehtovasti totta ja yliluonnollista, selittelemättä liikaa. Päähenkilö Lif saa yhtäkkiä tehtäväkseen lähteä vuorelle, joka näkyy – tai oikeammin ei näy – ikkunoista. Tarina on vetävä ja suoraviivainen, mutta minä olisin kuitenkin kaivannut hieman lisää sitä selittelyäkin. Kun en ragnarökia sen kummemmin tunne, tiettyjen henkilöiden taustat ja motiivit jäivät hämäriksi.

Pisteet kuitenkin ehdottomasti loppuratkaisusta, joka jätti minut vähän samoihin fiiliksiin kuin Kristiina Vuoren Näkijän tyttären loppu aikoinaan. Se oli draaman kannalta mainio, mutta pidinkö siitä? En tiedä. Ärh. Sai ainakin pohtimaan, pohdituttaa vieläkin.

- - -

Magdalena Hai - Kerjäläisprinsessa | Kellopelikuningas

Magdalena Hain Gigi ja Henry -trilogia* on ollut lukulistalla jo pitkään. Tällä kertaa nostan maljan taas kirjastolle.

Steampunk-henkinen nuortenkirjasarja vie lukijan viktoriaaniseen vaihtoehtomenneisyyteen laitteiden, vekottimien ja höyryn keskelle. Alhaistossa asuva Gigi onkin kuninkaallisesta perheestä, ja joutuu kohtaamaan menneisyytensä (ja tulevaisuutensa), kun vanhan kotimaan vallankaappauksen orkesteroineet tahot eivät olekaan luovuttaneet. Parhaan ystävänsä katupoika Henryn kanssa Gigi paitsi pelastaa perheensä, myös oppii omista juuristaan ja taustoistaan.

Sarjan avausosa Kerjäläisprinsessa etenee kuin höyryveturi alamäessä. (Teinkö minä juuri noin kehnon vertauksen?) Tapahtumat seuraavat toisiaan, ja lukija suorastaan hengästyy. Näin aikuislukijasta trilogia tuntuu pääsevän kunnolla ihon alle vasta toisessa osassa, Kellopelikuninkaassa. Vasta se avaa Gigin ja Henryn taustoja ja persoonaa kunnolla. Sen aikana ehtii hengittää ja nauttia Magdalena Hain käsittämättömän hienosta kyvystä piirtää ihmisiä ja paikkoja sanoillaan painumatta kliseisiin. Kyllä. Haluan lisää. Haluan Susikuningattaren.

* Trilogian kolmas osa, Susikuningatar, ilmestyy... ihan pian.

- - -

Niina Hakalahti - Tuukka-Omar ja minilapset

Pitkästä aikaa luin myös vähän nuoremmille nuorisohenkilöille suunnattua kirjallisuutta. Tuukka-Omar ja minilapset sai tänä kesänä Lukuvarkaus-palkinnon, joten tokihan se oli napattava luettavaksi. Viihdyin kirjan seurassa vallan hyvin, se oli erinomainen esimerkki siitä, kuinka lastenkirjallisuudesta voi tehdä sekä fiksua että hauskaa.

Tuukka-Omarin ja hänen parhaan ystävänsä Paavon kesäloma alkaa järkytyksellä: koulun viereen ollaan rakentamassa päiväkotia, ja poikien lempipaikka Jänisbaari on uhattuna. Tilannetta ei helpota Ruotsista käymään tuleva Kasper-serkku, joka alkaakin kaveerata aivan liiaksi Paavon kanssa. Edes muutoksenpoistokone ei tehoa ongelmiin.

Yksinkertaisen ja samaistuttavan juonen ympärille oli sullottu kaikenlaista pientä ja hupaisaa, minipossuista minilapsiin. Vauvat ne vasta minejä ovatkin, ja lisäksi niillä on yhtä huono maku ruuan suhteen kuin minipossuilla. Kirjassa monikulttuurisuus on luonnollista ja arkista, osoittelematonta. Kaikkien pienten ja isompien huolten taustalla on kiva kesä ja lapsen loman huolettomuus.

Jep, suosittelen mini-ihmisille.

  • Minn Vuo-Cho
    Kommentti Lähettäjä: Minn Vuo-Cho
    12/08/2014 @ 11:39

    Minä tykkäsin Vuoresta - Se toi jännällä tavalla mytologian nykypäivään…
    Gigi ja Henry ovat lukulistallani olleet jo jonkun aikaa. Jospas vetäisisi koko trilogian sitten kerralla.

  • Stazzy
    Kommentti Lähettäjä: Stazzy
    12/08/2014 @ 20:38

    Joo, musta tuntuu, että trilogia kerralla voisi olla antoisa. Varsinkaan kun kirjat eivät kuitenkaan ole mitään valtaisia tiiliskiviä.

  • B. N.
    Kommentti Lähettäjä: B. N.
    14/08/2014 @ 06:54

    Tykkäsin Vuoresta kovasti! Paitsi ehkä nimen omaan siitä lopusta… Ja jotain tosiaan olisi voitu selittää enemmänkin. Nyt edettiin aika suoraviivaisesti.

  • Stazzy
    Kommentti Lähettäjä: Stazzy
    15/08/2014 @ 00:37

    Se loppu varmaan jakaa aika paljon mielipiteitä. Uteliaisuudella odotan lisää arvioita.

Jätä kommentti

You must be a member of this blog to comment. Log in now!