Silja Susi - Routamieli

On kirjoja, jotka jotenkin vääjäämättä päätyvät luettaviksi. Routamieli oli sellainen. Minulla ei ollut varsinaisen suurta aikomusta pistää sitä lukulistani kärkeen, mutta sitten se tarttui tarjouksesta oudosti ostoskoriini. Jopa sen saavuttua pyörittelin sitä hetken ja mietin, mihin olin lukunenäni pistänyt; suhtaudun lähtökohtaisen epäluuloisesti fantasiakirjoihin, joiden premissinä on se, että tavispoika saa joltain ylemmältä taholta tehtävän pelastaa maailma. Kertomus pojasta, joka ei halunnut olla sankari.

Onneksi Routamieli selätti epäilykseni. Kirja alkaa melko hitaasti, se pääsee kunnolla käyntiin vasta ensimmäisten sadan sivun jälkeen. Sitten sitä on vaikea päästää käsistään. Routamieli tosiaan on Kuura-klaanin poika, jolle jo lapsesta asti klaanin tietäjä pohjustaa tehtävää vallankumouksellisena. Routamielen tulevaisuuden urana on sotilasklaanin uudistaminen. Routamieli vain ei erityisesti innostu hommastaan. Hän eläisi mieluummin ihan tavallista sotilaan elämään nuoruudenrakkautensa Ranan kanssa.

  "Jos jumalat kelpuuttavat sinut", Ranan eno korjasi nauraen samalla hyväntahtoisesti. "Jumalat päättävät kohtaloista. Toivottavasti he ovat suopeita."
  Nielin vastaväitteeni. Tietäjämme oli opettanut, että jumalat ylläpitivät maailmoja mutta vain hyvin harvoin päättivät ihmisten kohtaloista. Olin vakuuttunut, että se piti paikkansa. Jos ihmisten tahto ei olisi vapaa, ei meistä ollut iloa jumalilla – ei voinut olla hauskaa katsoa näytelmää, jota itse ohjaili.

Kirjan luettuani jäin miettimään, oliko tämän tarkoitus olla nuorten- vai aikuistenkirja. Asialla ei sinänsä ole mitään väliä, mutta kirjaan ei ole merkitty kirjastoluokitusta, joten se saattaa aiheuttaa harmaita hiuksia kirjastohenkilöille. Teemoiltaan Routamieli sijoittuu sinne aikuisempaan päähän fantasiaa. Ratkaisut eivät varsinaisesti ole helppoja, rakkaus ei pidemmän päälle ole erityisen romanttista. Sota ja vallankumous ovat sotaa ja ...vallankumousta. Toisaalta minä-kertoja tuo kirjaan nuortenkirjahenkisyyttä. Alussa epäilin ratkaisua, mutta kertoja kantaakin yllättävän hyvin loppuun saakka. Samoin kirja sopii nuorillekin siinä mielessä, että romaani on oikeastaan aika kiltti: tässä ei tapeta ketään georgerrmartinmaisesti pelkästä lahtaamisen ilosta.

Silja Susi - Routamieli
Torni, 2014
Kansi: Kristjan Gabral

Kaiken tämän horinan jälkeen on sanottava, että viihdyin kirjan kanssa hirvittävän hyvin. Todella hyvin. Sanoisin jopa, että tämä oli parhaita lukemiani suomalaisia fantasiakirjoja toviin. Minua ei toki voi pitää minkäänlaisena auktoriteettina fantasian suhteen, mutta silti. Pidin kirjan verkkaisasta etenemisestä ja siitä, että pääpaino oli muualla kuin varsinaisissa taisteluissa tai silkassa matkaamisessa. Lisäksi Silja Suden kuvallinen kerronta on erinomaista. Paikat ja luonto luodaan vähäeleisesti, mutta hyvin luontevasti. Voisi sanoa, että tämä oli juuri minun tyylistäni varsin rauhallista fantasiaa. Oikeastaan ainoa asia mikä paikoittain häiritsi, oli sivuhenkilöiden paljous. Tarinan luonteen huomioon ottaen se on ymmärrettävää, mutta minä en aina pysynyt mukana siinä, mikä oli kenenkin rooli.

Mutta siis, suosittelen kirjaa luettavaksi hiljaisena talvi-iltana. Sekä nuorille että aikuisille.
On Routamielestä blogattukin jonkin kerran, ainakin aivan hiljan Vaarna, joka suosittelee kirjaa suomalaisen kansanperinteen ystäville, ja Vinttikamarin Ahmu, joka ei edes yritä olla objektiivinen kirjan esittelyssä.

- - -

Ainiin, ja vilkaiskaa toki myös Kaikkitietämättömät kertojat -blogia, jossa Silja Susi bloggaa kirjoittamisesta kahden muun kirjoittajablogipiireistä tutun esikoiskirjailijan kanssa. (Hyvä te!)