Lyhytarvioita: M.-L. Tiainen | D. Gabaldon

Muutamia sanasia viimeaikoina lukemistani kirjoista kesälukubingoa varten.

Marja-Leena Tiainen – Poistui kotoaan

Poistui kotoaan on vuonna 2005 ilmestynyt nuortenkirja vakavasta aiheesta: perheenjäsenen katoamisesta. 15-vuotias Mikko katoaa talvi-iltana jäljettömiin, ja tapaus sekoittaa koko perheen elämän. Katoamisen jälkeistä arkea seurataan lähes vuoden verran, lähinnä Mikon isosiskon, lukiolaisikäisen Hannan näkökulmasta.

Sain kirjan käsiini vähän vahingossa ja lukaisin sen yhden päivän aikana. Nopealukuinen kirja siis. Valitettavasti lukukokemus vain jäi vaisuksi. Kirjan alkupuolelta lähtien ihmettelin sen kerrontaa, jossa selostettiin jokainen asia ja tausta perinpohjin. Ilmeisesti tarkoitus oli korostaa nimenomaan arkea, joka jatkuu veljen (ja pojan) katoamisen jälkeenkin. Se olikin kirjan ongelma: arkisuus. Vaikka Mikon kohtalo sinänsä kiinnostikin, niin jännite ei missään vaiheessa kasvanut tarpeeksi ja asioiden selostaminen ei päästänyt ainakaan minua tarpeeksi lähelle henkilöiden tuskaa.

Mutta, sanottakoon, että huomasin juuri kirjasta tehdyn myös selkoversion, josta Rouva Huu kirjoitti blogissaan. Tämä sopii varmasti loistavasti selkokirjan pohjaksi. Minua päälausekerronta puudutti paikoin, mutta sillekin on oma kohderyhmänsä.

Marja-Leena Tiainen: Poistui kotoaan
Tammi, 2005

Diana Gabaldon: Lordin yksityisasia
Gummerus, 2006
Suomennos: Anuirmeli Sallamo-Lavi

Diana Gabaldon – Lordin yksityisasia

Tunnustan: tämä on ensimmäinen lukemani Gabaldon. Matkantekijä-sarja ei ole innostanut sarjan mammuttimaisuuden takia (olen huono sarjalukija). Mutta tämä nyt on jostain kirjavaihtarihetkestä roikkunut hyllyssäni. Lordin yksityisasia on käsittääkseni spin-off Matkantekijä-sarjasta, ja aloittaa Lordi John -sarjan. Sarjaa sarjaa.

Mutta niin. Periaatteessa kirjassa on kaikki kohdallaan. Gabaldon kirjoittaa hyvin ja vaivattomasti, tekstiä on ilo lukea. 1700-luvulle sijoittuvan miljöön luonti on uskottavaa, ykstyiskohtaista ja kirjailija selvästikin tietää mistä puhuu. Taustalla kulkee sekä mysteerijuoni (kuka murhasi rouva Skrofin korkea-arvoisen upseerin) että henkilökohtaisempi ongelmajuoni (kuinka saada erotettua Lordi Greyn serkun kanssa kihloissa oleva miesihminen serkusta).

Omituinen kirja. Kaikesta hyvästä huolimatta tämä jäi aika mitättömäksi lukukokemukseksi. Sellaiseksi, josta oli vaikea kunnolla osoittaa, missä vika oli. Sellaiseksi, josta mietti välillä, olisiko kirja ylittänyt julkaisukynnystä tältään, jos taustalla ei olisi jo menestyskirjailija. Juoni oli paikoitellen pitkästyttävä, paikoitellen omaan monimutkaisuuteensa sotkeutuva. Täynnä henkilöitä, jotka eivät olleet minulle tuttuja, ja joilla ei lopulta ollut mitään merkitystä juonen osalta. Lordin homoseksuaalisuus nostettiin tarpeettoman usein tarinan keskiöön; kuin olisi fanficciä lukenut.

Rantalukemista kesälle, kirja, jonka lukaisee helposti, mutta josta et muista juuri mitään viikkoa myöhemmin.

- - -

Niin, sitten se kesälukubingo.

Poistui kotoaan sopii ruutuun 5 "sadesäällä" ja Lordin yksityisasia ruutuun 1 "autossa". Auto oli tällä kertaa bussi.