Sanastovalintojen vaikeudesta

Kuten blogiani pidempään seurailleet tietävät, ihan ensimmäinen kirjoittamani kässäri oli chick lit -henkinen vaaleanpunainen seikkailu ihan reaalimaailmassa. Tai ainakin niin reaalimaailmassa, kuin mihin fiktiossa päästään. Kaikessa lienee osansa fantasiaa. Siinä tekstissä käytetty kieli ja sanastovalinnat valikoituivat lähinnä henkilöiden taustan ja osin murrealueen mukaan. Kieli ei tuottanut suuriakaan ongelmia siinä mielessä, että tekstissä esiintyneet ilmiöt olivat minulle tuttuja tai ainakin olemassa olevia, ja henkilöt elivät miljöössä ja yhteiskunnassa jonka hallitsin.

Ryhtyessäni kirjoittamaan Tulen tyttäriä törmäsin ongelmaan, joka oli minulle, kokemattomalle fantasiakirjoittajalle, aivan uusi: mitä sanoja voin käyttää juuri tässä yhteydessä? Se alkaa niinkin yksinkertaisista asioista kuin mittayksiköistä ja ajan mittaamisesta, mutta kirjoittaessa huomasi myös, kuinka paljon me käytämme ilmaisuja, jotka tulevat kristinuskon teksteistä tai ylipäätään pohjautuvat uskontoon. Varsinkin kiroileminen oli haastavaa. Joka hilskatin sanan kohdalla joutui miettimään, miten se suhtautuu ihmisten käsitykseen maailmasta. Varsinkin, kun hyvin tietoisesti pidin Tulen tyttärien maailman varsin sekulaarina. Vittu on aina yhtä tehokas, mutta kustannustoimittaja kommentoi niiden paljoutta tyyliin: "Krhm, voisko näitä hieman vähentää?". Keksi siinä sitten painokkaita kirosanoja, jotka kuulostavat sielunvihollisilta, mutta eivät tarkoita sitä. Että voihan kyrveke ja kurpaleen perskarva.

Mjaah, menipäs kiroamiseksi. Tämän uusimman, Sähkönsinisen kanssa olen taas uuden ongelman edessä. Päätin sitten hömelyyttäni kuljettaa tarinan miljööseen, jossa ei varsinaisesti eletä kesää tai talvea. Vaan vuodenkierto jakaantuu kuivaan ja sateiseen kauteen. Periaatteessa ihan todellisuutta tietyillä osin maapalloa, mutta. Aivan jatkuvasti saa olla läpsimässä itseään sormille, kun koettaa viitata johonkin sanalla kesä tai talvi. Talvitakki. Kymmenkesäinen. Kesäilta. Ei ei ei, jos ei ole kesää ilmiönä, niin ei sitä ole sanastossakaan.

Huokaus. Ei tule kesää nyt tästä.

[Alfons Mucha: Four Seasons. Wikimedia Commons]
  • hdcanis
    Kommentti Lähettäjä: hdcanis
    08/06/2015 @ 18:54

    Cromin pirut!

  • Päivi
    Kommentti Lähettäjä: Päivi
    08/06/2015 @ 19:55

    Nämä fiilikset ovat tuttuja minullekin, kun olen kirjoittanut keijumaailmastani. Olen huomannut etenkin sen, miten paljon käytän arkipuheessa sanaa ‘ihminen’ sanojen ‘henkilö/tyyppi’ synonyymina. Tyyliin joku on ihana/ikävä/mielenkiintoinen jne. ihminen. Etenkin alkuvaiheessa kirjoitin useamman kerran jotakin tämänkaltaista: "A ja B olivat ihania ja vieraanvaraisia ihmisiä, ja saivat C:n tuntemaan olonsa tervetulleeksi." Sit havahduin, että ai niin, eihän näihin voikaan viitata ihmisinä, kun ovat molemmat keijuja. :D Tuossa maailmassa on aina kesän kaltaiset sääolosuhteet, ja olen saanut myös useasti muistuttaa itseäni, että älä kirjoita kesälomasta vaan esim. vuosilomasta.

  • Katri
    Kommentti Lähettäjä: Katri
    08/06/2015 @ 20:28

    Erittäin tuttuja ajatuksia! Sanasto-ongelmat tulevat joskus vastaan ihan kummallisissakin kohdissa, esim. kielikuvissa. Saatan laittaa henkilön ajattelemaan jotain "kuin meri", "pisaroita meressä" tms.,, kunnes tajuan, ettei tämä henkilö tiedä sellaista asiaa kuin "meri".

    Ja mittayksiköt, viikonpäivät tai vastaavat, vuodenajat, joo-o… Toisaalta näissä on mahdollisuuksia herkutellakin fantasiamaailman omalla sanastolla. Toisaalta miettii, tuleeko kirjaan liikaakin erikoista sanastoa, jos ihan kaikelle keksii omat nimet.

    Kirosanat ovat ehkä kaikkein vaikein juttu. Kun haluaisin, että kirosanat eivät sen suuremmin erottuisi tosi outoina sanoina (lukijahan pysähtyy heti miettimään sanaa, jos se ei ole se tuttu perkele tai helvetti)… En siis haluaisi, että huomio kiinnittyisi liikaa niihin, mutta kuitenkin joskus ne olisivat NIIN tarpeellisia dialogissa.

    Kaiken kaikkiaan teksteissäni on aika vähän kirosanoja, olisko tää sitten osasyy siihen.

  • Stazzy
    Kommentti Lähettäjä: Stazzy
    10/06/2015 @ 21:54

    Päivi,
    tosiaan nuo ihmisetkin vielä! Tulen tyttärissa huomasin ihmisongelman, kun kaikki ovat kuitenkin varsin ihmisellisiä :D

    Katri,
    Jeps, sitä aina pohtii, että mikä määrä omituista sanastoa on liikaa. Ehkä pitäisi luottaa siihen, että ensilukijat ärähtävät jos menee ylenmääräiseksi.

Jätä kommentti

You must be a member of this blog to comment. Log in now!