"Elle a deux passions : moutons et dormir."

Parhaimmillakin lomilla on taipumuksena loppua joskus. Kiitokset kaikille lomassani osallisena olleille, oli oikein mukava reissu.

Koska ulkosavolaisen pitää toipua lomasta ja yrittää totutella työelämään, tämän päivän blogitekstinä lisää valokuvasafaria, tällä kertaa kesäisestä Suomesta.

Varoitus: Luvassa keskiyön aurinkoa ja muita omituisuuksia. Halukkaat näkevät kuvat suurempinakin, ihan vain klikkaamalla. (Katsokaa, katsokaa! Sievempiä ne suurempina ovat.)

Minulla oli aikomus olla fiksu ja tuottava. Vilkaisin pitkästä aikaa runotorstain sivulle, ja löysin kuvan.

http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Bouteille_nb.jpg

Inspiraationa pullonmalliselle runolle toimi jostain syystä takaraivossa pyörinyt Uuno Kailaan Viulu. Saahan sitä pulloistakin ääntä irti kun tarpeeksi puhaltaa. Ja kukapa sitä ei kaipaisi autuutta hullunviuluineen.

Koko pitkän päivän istui
hän nurkassa yksinään.
Oli hänellä ruohonkorsi
ja varpu käsissään.

Ja se kuiva ruohonkorsi
oli hänelle viulun jous:
koko päivän se ylitse viulun
- sen varvun sous ja sous.

Mitä soitti se koivunvarpu,
Isä Jumala yksin ties:
oli viulu se hullunviulu,
ja se mies oli autuas mies.

Kuva on Albert Seigneurien piirros teoksesta Dictionnaire encyclopédique de l'épicerie et des industries annexes (1904). Elikkäs ruokakauppiaiden ensyklopediasta.
Kun kuvaa katsoo tarkemmin, tai vähän suurempana (Wikipediassa suurempi kuva) näkee että pullojen alle on kirjoitettu viinin tai käyttötarkoituksen nimi. Ensimmäisenä on "normaali litra", ja esimerkiksi ylimmän rivin kolme viimeistä pulloa ovat tarkoitetut Bordeaux'n viinille, Konjakille ja Shampanjalle.

Ranskalaiset viinit pullotetaan yhä nykyäänkin alueen mukaiseen pulloon. Minua asiantuntevampi siis tunnistaa viinin alkuperän ihan vain pulloa katsomalla. Tai noh, kyllä minäkin "Elsassin huilun" tunnistan... Uteliaat informoikoot itseään vaikkapa Cavus Viniferan sivuilla.

Niin oli se yö
kai hikinen, hämyinen.
Valkeni päivä,
jäi jäljelle tuoksusi
ja karvoja lakanaan.

Runotorstain tämän viikon haasteena tankaruno. "Viisirivisen tankarunon tavujako on 5-7-5-7-7 eli ensimmäisellä rivillä saa olla viisi tavua jne. Muihin tankarunon hienouksiin ei tarvitse mennä, ellei halua. Pidetään kiinni vain tavujaosta."

Wikipedia kuitenkin kertoo, että "Tanka-runouden pitkän historian ajan suosituin käyttömuoto oli salaisena viestinä rakastavaisten välillä. Saapuessaan kotiin aamuisin, huviteltuaan koko yön rakastajan kanssa, hyvinkasvatetun henkilön oli tapana kirjoittaa välitön kiitosviesti vieraanvaraisuuden iloista.
Pieni runo ilmaisi henkilön tunteita ja se lähetettiin joko erikoispaperirasiassa, kirjoitettuna viuhkaan, tai kiedottuna puunoksaan tai yksittäisen kukan varteen. Viesti lähetettiin rakastajalle henkilökohtaisen sanansaattajan avulla, jolle siitä hyvästä annettiin jotain juotavaa, jotta hän pääsisi mahdollisesti liehittelemään talon henkilökuntaa.
Tällä välin viestinsaajan tuli kirjoittaa vastaus viestiin ja antaa se viestinviejälle palautettavaksi isännälleen."

Määrämuotoinen, eli valokuvatorstaille kelpaava olkoon tänään Strasbourgin katedraali ilta-auringossa. Kyseinen rakennus jaksaa hämmästyttää minua yhä vielä lähes joka kerta kun siitä ohi kulkee. Siinä sitä on joku muodon määrännyt ja pirusti ovat saaneet töitä tehdä sen toteuttamiseksi.

Valokuvatorstain aiheena tällä viikolla lasi.
Minäkin pitkästä aikaa mukana tällä suunnilleen vuoden takaisella muotokuvalla.